Kestävää kasvua sääntelyn keskellä

Kestävän kehityksen ratkaisuja kehittävien yritysten haaste ei useinkaan ole uusien innovaatioiden kehittäminen, vaan niiden saaminen markkinoille nopeasti, turvallisesti ja sääntelyä noudattaen. Tämä korostuu esimerkiksi sementin päästöjä vähentävissä ratkaisuissa. Sementti aiheuttaa noin 8 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä, ja siksi olisi järkevää hyödyntää teollisuuden sivuvirtoja neitseellisten raaka-aineiden sijaan.

Suurin este liittyy kuitenkin lainsäädäntöön. Monilla käyttökelpoisilla materiaaleilla on jätestatus. EU:n ja Suomen lainsäädännön mukaan ne ovat edelleen ”jätettä”, vaikka ne olisivat kemiallisesti ja teknisesti täysin sopivia uusien tuotteiden raaka-aineiksi. Tämä tarkoittaa, että aidosti kiertotalouteen perustuvaa liiketoimintaa rakentavien yritysten on usein käytävä läpi pitkä ja vaativa viranomaisprosessi – joko sivutuotestatuksen tai jätteeksi luokittelun päättymisen (end-of-waste) kautta.

Tästä ei pidä lannistua, itse uskon, että skaalaaminen on silti mahdollista – mutta se vaatii strategista otetta.

Kaikki alkaa aktiivisesta vuoropuhelusta. Aikainen vuorovaikutus viranomaisten ja poliittisten päättäjien kanssa auttaa rakentamaan yhteistä ymmärrystä ja löytämään reittejä, joissa sääntely ei estä kehitystä – vaan tukee sitä. Lainsäädännön tarkoitus ei ole estää ympäristön kannalta suotuisaa edistystä, vaan varmistaa turvallisuus. Kun yritykset sitoutuvat läpinäkyvään tiedonjakoon, yhteiseen tutkimukseen ja avoimeen viestintään, sääntelystä voi tulla mahdollistaja, ei este.

Myös vahva tieteellinen näyttö on keskeisessä roolissa. Kun materiaalien turvallisuus, suorituskyky ja ympäristövaikutukset voidaan osoittaa tutkimuksen ja testauksen avulla, keskustelu siirtyy ”jätteestä” kohti ”arvokasta raaka-ainetta”. Yhteisten standardien kehittäminen antaa yrityksille yhteisen kielen ja selkeät puitteet ratkaisujen arviointiin ja vertailuun.

Kansainväliset esimerkit voivat tarjota arvokkaita oppeja. Joissakin EU-maissa tietyt materiaalit on jo hyväksytty käytettäviksi jätekehikon ulkopuolella. Vaikka nämä päätökset eivät ole sellaisenaan sovellettavissa Suomessa, ne tarjoavat ennakkotapauksia ja esimerkkejä, joihin tukeutua viranomaiskeskusteluissa. On helpompi edetä, kun voidaan osoittaa, että ratkaisut toimivat turvallisesti ja tehokkaasti muualla.

Skaalautumisen kannalta joustavat liiketoimintamallit ovat avainasemassa. Kaikkea ei tarvitse tehdä yksin. Yhteistyö eri toimijoiden kanssa voi mahdollistaa ratkaisujen pilotoinnin teollisessa mittakaavassa osana olemassa olevia prosesseja ja lupia – kunhan vastuut ja velvoitteet ovat selkeästi jaettu. Tämä voi keventää yksittäisten yritysten hallinnollista taakkaa ja nopeuttaa kaupallistamista.

Ehkä tärkein voimavara on kuitenkin laajempi ekosysteemi. Kaivos-j a metalliteollisuus, rakennusala, kaupunkisuunnittelijat ja vastuulliset sijoittajat etsivät aktiivisesti ratkaisuja päästöjen vähentämiseen. Kun nämä toimijat sitoutuvat uusiin toimintamalleihin, heidän yhteinen viestinsä kuuluu vahvemmin päättäjille ja viranomaisille.

Siksi olisi tärkeää – sekä Suomessa että EU-tasolla – tunnistaa näiden jätteeksi luokiteltujen materiaalien hyödyntämätön potentiaali ja mahdollistaa niiden toimiminen uusina raaka-aineina – laatu- ja turvallisuuskriteereistä tinkimättä. Tämä ei ole pelkästään kiertotalouden vahvistamista – se on myös merkittävä ilmastoteko.

Skaalaaminen ei siis ole mahdotonta. vaikka jätestatus ja sääntely tuovat mukanaan lisävaatimuksia. Päinvastoin – juuri tällaisissa monimutkaisissa tilanteissa syntyvät ne kilpailuedut, joita on vaikea kopioida. Yritys, joka pystyy osoittamaan ratkaisunsa turvallisuuden, suorituskyvyn ja ympäristöhyödyt, ei ainoastaan kasva- vaan voi muuttaa koko toimialan toimintamalleja. Kestävä liiketoiminta ei voi olla lainsäädännön kiertämistä – sen on oltava osa sen kehittämistä.

Soila Söderström

SVP & General Counsel