Zero waste -kaivos: utopia vai pian todellisuutta?

Kaivostoiminta on aina herättänyt keskustelua: se tuo yhteiskunnalle välttämättömiä raaka-aineita, mutta samalla syntyy valtavia määriä sivukiveä ja rikastushiekkaa. Perinteisesti nämä massat on nähty kustannuseränä ja ympäristöhaasteena, joita varastoidaan altaisiin tai läjityksiin vuosikymmeniksi. Mutta entä jos kaivos ei enää jättäisi jälkeensä jätettä lainkaan? Voisiko zero waste -kaivos olla realismia jo lähitulevaisuudessa?

Jäte vai hyödyntämätön resurssi?

Nykyään kaivosjätteet sisältävät valtavia määriä erilaisia mineraaleja. Lisäksi kaivosjätteet sisältävät huomattavan määrän myös arvojakeita: arvometalleja sekä strategisia ja kriittisiä metalleja, jotka nykyisin jäävät vielä hyödyntämättä. Taloudellisesti niitä ei aiemmin ole ollut kannattavaa ottaa talteen, mutta tilanne on muuttumassa mm. uusien innovaatioiden sekä lisääntyneen ympäristötietoisuuden, vastuullisuuden ja resurssitehokkuusajattelun myötä. Teknologian kehittyessä jätevirtojen kaupalliset hyödennettävyysmahdollisuudet paranevat ja siten niiden arvostus nousee.

Zero waste -ajattelu ei siis tarkoita vain ympäristöystävällisyyttä tai resurssitehokkuutta, vaan myös uuden liiketoiminnan mahdollisuutta. Jäte voidaan nähdä hyödynnettävänä raaka-aineena – resurssina, joka lisää kaivoksen tuottoa ja pienentää sen ympäristöjalanjälkeä. Etenkin rikastushiekkojen osalta on huomioitavaa, että materiaali on jo louhittu, murskattu ja jauhettu, eli jatkoprosessointi voidaan aloittaa erittäin kustannustehokkaasti valmiista maan pinnalla olevista kasoista.

Betolarin metallin erotusteknologia

Suomalainen Betolar on yksi toimijoista, joka vie tätä muutosta käytäntöön. Yhtiö on kehittänyt teknologiaa, jolla mös rikastushiekoista voidaan ensin erottaa arvokkaita metalleja – kuten niitä, joita tarvitaan esim. akku- ja energiateollisuudessa. Tämä vaihe tuo takaisin talteen sellaista, mikä on aiemmin mennyt hukkaan.

Kun metallit on ensin eroteltu, jäljelle jäävä materiaali muuntuu vihreäksi sementiksi. Tuloksena on vähähiilinen rakennusmateriaali, joka voi vähentää sementin tuotannon päästöjä jopa yli 80 %. Toisin sanoen sama jätemassa tuottaa ensin kriittisiä metalleja ja sen jälkeen vihreää sementtiä. Tämä on askel kohti mallia, jossa kaivannaisjäte ei enää ole ongelma, vaan moninkertainen resurssi.

Zero waste ei ole enää pelkkä visio

Ajatus kaivoksesta, jossa mitään ei mene hukkaan, voi kuulostaa utopialta. Mutta käytännön esimerkit osoittavat, että suunta on jo olemassa. Esimerkiksi Anglo American tekee yhteistyötä Betolarin kanssa Sodankylän Sakatin kaivoksen rikastushiekkojen hyödyntämiseksi. Tavoitteena on kehittää kaupallisesti skaalattavia ratkaisuja, joissa jätevirrat jalostetaan arvoa tuottaviksi tuotteiksi. Tämä ei ole enää tutkimuslaboratorioiden visio, vaan osa todellisia investointeja tulevaisuuden kaivoksiin.

Kohti uudenlaista kaivosta

Zero waste -kaivoksen ydin ei ole vain siinä, että vältetään ympäristökuormaa. Kyse on kokonaan uudenlaisesta arvoketjusta:
• Malmista saadaan edelleen kaivoksen tärkeimmät tuotteet
• Jätevirroista otetaan talteen metallit, joita moderni teknologia tarvitsee
• Jäljelle jäävästä materiaalista valmistetaan vihreää sementtiä ja muita rakennusmateriaaleja

Samalla rikastushiekan ympäristöriskit - esim altaiden vuodot, raskasmetallien liukeneminen ympäristöön - eliminoituvat kokonaan. Tällainen malli voi muuttaa koko alan logiikan. Kaivos ei ole enää pelkästään luonnonvarojen hyödyntäjä, vaan myös kiertotalouden moottori, jossa kaikki otetaan talteen ja hyödynnetään.

Utopia vai todellisuus?

Zero waste -kaivos ei ehkä synny yhdessä yössä, mutta se ei ole enää pelkkä visio paperilla. Kun teknologiat, kuten Betolarin metallien erotus ja vihreä sementti, skaalautuvat teolliseen käyttöön, ajatus jätteettömästä kaivoksesta lähestyy nopeasti todellisuutta.

Se, mikä aiemmin oli utopiaa, voi pian olla kaivosteollisuuden uusi normaali

Jyri Talja, Chief Growth Officer